Hermes Tävlingsracer 1950

Jos projekti joskus valmistuu, se saattaa päätyä tänne.
Vastaa Viestiin
Avatar
Heebah
Viestit: 60
Liittynyt: 14 Marras 2015, 18:57
Kotipaikka: helsinki

Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Heebah » 03 Joulu 2015, 15:57

KuvaIMG_8349 by Tomi Asikainen, on Flickr

Heräteostos.

Elettiin kevättä 2015, työpäivä kului madellen.
Lakaisupölyn leijaillessa ilmassa selailin ajankulukseni myytäviä kilpapyöriä Torista, kun yht´äkkiä sormeni jäykistyi.
Otsikossa luki Hermes 60 luvun kilpuri. Tutkin kehnohkoja kuvia ja bongasin erikoisen etuvaihtajan. Pyörän täytyy olla vanhempi, ajattelin. Alkoi nopea googlettelu. Samanmoisella vaihtajalla löytyi 50-luvun Crescent Pepitoja – kiinnostukseni kasvoi entisestään.

KuvaIMG_6784 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_6786 by Tomi Asikainen, on Flickr


Vain hinta kismitti. Ilmoituksessa luki ”Tarjouksia Kiitos.” Olin kokemuksesta oppinut, että moinen tarkoittaa usein tappihinnan hakemista ja että myyjällä on astronominen buy-it-now-hinta-ajatus mielessään. Tein sotasuunnitelman: Jyväskylä oli mökkimatkan varrella, sukanvarressa oli taaloja, jos hinta ei olisi liikaa JA myyjä suostuisi säilyttämään pyörää hetkisen, olisin valmis kaupantekoon. Esikoisemme laskettu aika oli viikon kuluttua, joten mökille ei ihan heti mentäisi – tämä piti ottaa huomioon. Härkää sarvista, puhelin käteen ja soittamaan. Vanhahko miesääni vastasi. Esittelin itseni ja tiedustelin, vieläkö Hermes olisi tallella.?

Se oli.

Myyjä, Aulis Viitala, kertoi kilpurin kuuluneen isälleen Tauno Viitalalle. Isäpappa oli kuulemma ajanut ihan kilpaakin ennen sotia. Sain vaivoin pidettyä innostuksen pois äänestäni ja kyselin kunnon lisäksi hintaa. Aulis vastasi saaneen hyvän tarjouksen, ja jos korkeampaa ei tulisi, myisi hän pyörän tarjoajalle tulevana perjantaina. Päässäni raksutti ja mietin tarjousta. Lupauduin maksamaan 50 euroa enemmän heti tilille, jos Aulis suostuisi säilyttämään pyörää tovin, koska lapsosemme oli putkahtamassa maailmaan päivänä minä hyvänsä. Tämä kävi päinsä ja tarjous hyväksyttiin. Auliksen vaimo hoiti tilan yhteisen tilinumeron ()?) ja eurot lähtivät liikkeelle. Pyysin myyjää poistamaan ilmoituksen saatuaan rahat.

Tunnin kuluttua ilmoitus oli poissa.

Rupesin miettimään tekoani. Olin siirtänyt tuntemattoman ihmisen tilille satoja euroja näkemättä ostostani ja liiemmilti myyjän taustoja tutkimatta.

Rookie mistake.

Kylmä hiki valui otsallani kun aloitin myyjän googlettamisen. Ei mainittavia tuloksia, ei huijarivaroituksia. Syke laski. Sitten muistin isän nimen ja ladoin puukstaavit kuukkeliin. Bingo! Vuoden 1938 PM mestaruuskisojen lähtöluettelossa numerolla 27: T.Viitala. Lisägoogletus: ”ViPa(Vihtavuoren Pamaus/ Tauno Viitala sijoittui vuonna 1938 SM-kisoissa viidenneksi ja voitti seuraavina vuosina monia piirinmestaruuksia ja kansallisia kilpailuja. Tauno Viitala voitti 14 piirinmestaruutta Keski-Suomessa ja 14 Keski-Pohjanmaalla.”

KuvaPM_1938-1 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaPM_1938-17 by Tomi Asikainen, on Flickr
Kuvahermes101 by Tomi Asikainen, on Flickr

Näin mielessäni Hermeksen kiitävän pitkin Keski-Suomen teitä piirinmestarin käskettävänä.
Nyt piti vain toivoa, että runko oli suora ja kunto puheiden mukainen.

Aikaa kului. Poika syntyi hätäsektiolla kaksi viikkoa myöhässä, prioriteetit heittivät häränpyllyä ja elämä keskittyi kodin, avovaimon ja uuden pikku-ukon ympärille. Takaraivossa Hermes kuitenkin aina välillä muistutteli itsestään. Mökille olisi päästävä, pyörä olisi haettava…

Kun leikkaushaava oli parantunut tarpeeksi suuntasimme kohti Laukaata. Aikamme harhailtuamme löysimme perille. Talon nurkalla odotteli Hermes. Juuri sellaisena kun myyjä oli sen kuvaillut. Hetken turistuamme tunsin esikoisemme tarjoaman aikaikkunan sulkeutuvan ja köytin pyörän telineeseen ja jatkoimme heiheiden ja suur kiitosten jälkeen matkaa.


Lähempi tarkastelu

Mökillä pääsin vihdoin tutkailemaan ostostani.
Kyseessä oli selvästi 50-lukuinen, ei 60-lukuinen kilpuri. Hermes oli yllättävän kevyt, vanteet suorat ja mikä tärkeintä oli runko silmämääräisesti klommoton ja mitoissaan. Osia oli selvästi sen aktiiviuran aikana vaihdettu. Alla oli alumiinipinnoitetut puuvanteet, edessä Sheeren/Weinmann Fratelli Brivion navalla ja takana Mephisto Ablocs samalla navalla. Jarruina edessä Weinnmanni ja takana originaali Altenburgeri. Ohjaamona originaali A Schotte/Maes-Kint Titan-stemmillä eripari kahvoilla. Paikkamaalailtu runkoa oli isolla kädellä – taisteluarpia oli peitelty pensselillä sieltä täältä.

Kyselin Ruotsin ChF:n fb-keskusteluryhmästä ikähaarukkaa ja esittelin uutta projektiani ylpeänä. Opin, että kymmentä Crescentin kilpuria vastaan oli hihnalta rullannut yksi Hermes-kilpuri. Opin myös, että FB:n napojen laakerinkiristys-mutterista löytyy navan vuosiluku. Tidigt 50-tal tarkentui navan putsauksessa vuodeksi 1950. 65-vuotias kilpuri siis - kohta eläkeiässä. Opin myös vanteiden harvinaisuudesta ja varhaisten Altenburgereiden huonosta saatavuudesta.

KuvaIMG_7561 by Tomi Asikainen, on Flickr

Kuva11216346_10153403905298953_2110988962_n by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaAltenburger by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7285 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7284 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7275 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7272 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7381 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7288 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7321 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7269 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7278 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7268 by Tomi Asikainen, on Flickr



Tuumasta toimeen.


Mietin ensin pyörän entisöintiä, maalaamista, osien kromaamista jne. mutta tulin toisiin aatoksiin, kun ymmärsin että pyörällä oli historia ja sielu. Jokainen naarmu ja osamuutos oli sen ensimmäisen omistajan tekemä. Entisöimällä pyörän tuhoaisin jotain ja en enää uskaltaisi käyttää pyörää naarmuttamisen pelossa.

Päädyin konservointiin.

Kotiin päästyäni purin pyörän atomeiksi. Ultraäänipesuri sirisi ahkerasti. Uusittavien osien listalle päätyivät ketjut, jarrukahvat, etujarru, vaijerit&kuoret, tuubit, tankonauha ja tangon tulpat. Laakerit olivat yllättävän hyvässä kunnossa, niille pelkkä pesu ja rasvaus riitti. Etsiskelin jarrukahvoille pareja, mutta turhaan. Lopulta Uusix-verstaalta löytyi sopivan ikäinen/näköinen no-name pari. Hyllyltä löytyi myös läjä nosseja 30-50-luvun ballon-jarrulänkiä vaijereineen ja kuorineen. Vaijerikuoret sopivat vanhojen tilalle kuin nenä päähän. Lienevätkö samalta alihankkijalta peräisin?

KuvaIMG_9842 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_7595 by Tomi Asikainen, on Flickr


Renkaiksi halusin jotain aikakauteen sopivaa ja Vanhojen Velojen myyntipalstalta tärppäsi: pari käyttämättömiä neuvostoliittolaisia kilpakumeja. Niitähän Tauno olisi viisikymmentäluvulla käyttänyt! Pahaksi onnekseni neukkulainen kumiseos oli ajan hammasta heikompi - onneksi en ollut vielä ryhtynyt liimapuuhiin, kun huomasin kumien vuotavan. Nyt alla pyörii väliaikaisesti Rallyt. Niiden ulkonäkö jäljittelee tarpeeksi vanhaa mallia, niin että visualistin silmään ei satu liikaa.

KuvaIMG_7565 by Tomi Asikainen, on Flickr

KuvaIMG_9832 by Tomi Asikainen, on Flickr


Brooksi oli mainiossa kunnossa. Kunnon puhdistus ja vahaus antoi sille hienon kiillon ja lisää kilometrejä. Koska pyörällä oli tarkoitus ajaa myös hämärässä, lisäsin satulan alle aikakauteen sopivan kissansilmän.

KuvaIMG_9835 by Tomi Asikainen, on Flickr


Tankonauhaksi valikoitui valkoinen pellavanauha. Vastoin tehtaan jarrukahvojen alle jäävää käärimislinjaa kiedoin nauhan ylös asti Viitalan linjaa mukaillen. Kyllä laiskasti yläotteella ajaessa pellava on alumiinia mukavampi ihoa vasten.

KuvaIMG_9843 by Tomi Asikainen, on Flickr
KuvaIMG_8773 by Tomi Asikainen, on Flickr

Suurempia paikkamaalauksia poistelin tinnerin suosiollisella avustuksella ja alta paljastuikin kiiltävää maalipintaa.

Koeajo

Ensimmäinen pidempi koeajo suuntautui Tapanilasta Uusixille ja takaisin. Hermes kiisi kuin unelma. Hiuksen hienoa heittoa oli takavanteessa havaittavissa jarruttaessa, mutta muuten Taunon kilpuri ei hävennyt lainkaan 20 vuotta nuoremmille tallikavereilleen. Hetken totuttelun jälkeen Huretilla vaihtaminenkin sujui. Ylävipua taaksepäin vedettäessä vaihde suurenee, päin vastoin siis normi vaihtajiin nähden. Myös eturattaan edessä sijaitseva vaihdestaagi vaatii oman, uuden käsikopelon, mutta kaikkeen tottuu. Takarattaita löytyy kaikkiaan neljä kappaletta ja oikeastaan enempää ei juuri kaippaakkaan. Kaiken kaikkiaan Hermes yllätti käytettävyydellään ja keveydellään erittäin positiivisesti.

KuvaIMG_7598 by Tomi Asikainen, on Flickr

KuvaIMG_8532 by Tomi Asikainen, on Flickr



-tOmi aka Heebah-


PS Jos jollakulla on vanhan mallin Huretin siipumutterit tahi Christophen M-koon koukut ylimääräisenä olisin kiinnostunut moiset ostamaan. Sen verran ruosteessa Hermeksen omat on, että vaihtoon menee.

Wehola
Viestit: 15
Liittynyt: 15 Marras 2015, 12:48
Kotipaikka: Salo

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Wehola » 03 Joulu 2015, 20:46

Hieno pyörä. Sitruunahapolla lähtee ruosteet. Tosin mulla olisi yhdet siipimutteritkin jossain.

Lähetetty minun P6-U06 laitteesta Tapatalkilla

Avatar
Tuomo
Viestit: 548
Liittynyt: 22 Syys 2015, 23:12

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Tuomo » 03 Joulu 2015, 20:47

Konservointi oikea ratkaisu. Upea pyörä ja tarinakin hyvä. :)

Oliko siis toi Brooksikin alkuperäinen, vai "vain" vanha?

Wehola
Viestit: 15
Liittynyt: 15 Marras 2015, 12:48
Kotipaikka: Salo

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Wehola » 03 Joulu 2015, 21:05

Mulla oli monarkin flygsthalissa sama tanko/Stemmi combo sekä Brooksin b17 satula.

Lähetetty minun P6-U06 laitteesta Tapatalkilla


Edit: niin ja oli vm.1948

sepra
Viestit: 8
Liittynyt: 28 Syys 2015, 15:47
Kotipaikka: Helsinki

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja sepra » 03 Joulu 2015, 22:36

Onpa hieno löytö!
Aina eivät ihmiset ymmärrä noilla arvoa olevan ja roskiin päätyy paljon hienoa kalustoa.
Nyt kun on ajokunnossa niin osiahan voi vaihtaa tarvittaessa parempikuntoisiin sitämukaa kun niitä vastaan tulee.
Jos tarvitset niin Malmilta löytyy ajamaton neukkutuubi, muistaakseni 30mm.(yv)

Avatar
Tuomo
Viestit: 548
Liittynyt: 22 Syys 2015, 23:12

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Tuomo » 03 Joulu 2015, 22:49

^^Ok, eli satula voi olla alkuperäinen.

Niin ja jos Heebahia lohduttaa, niin et ole ensimmäinen, joka ostelee Torista sikaa säkissä. ;)

Rydis
Viestit: 355
Liittynyt: 22 Syys 2015, 17:41
Kotipaikka: Helsinki

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Rydis » 03 Joulu 2015, 22:55

Pitkä ja hieno alustus jopa Torin kuvakaappaukset :)

Hieno historiallinen pyörä.

Rasvanäppnä laittaisin tässä tapauksessa ruskean tankonauhan, jarrulängille
lipeä (kodin putkimies) käsittely sais ehkä aikaan patinoituneemman pinnan ?

Eturatas 48/50 ? eli tuumat osuu takarattaan 2T väleihin, mulla oli joskus sama ratas systeemi
sopiva välitys tais löytyä paremmin kuin 1T nousulla olevalla takarattaalla. (käyttö kaksoisvaihdon
kanssa hankalampaa).

Puuvanteet ? Mä purin pari vuotta sitten vastaavan ajan tuubit ja niissä oli mulle uusi tuttavuus,
eli niissä oli käytetty kumi? holkkia vanteen ja nippelin välissä (myös prikka), ettei noissa sunkin
vanteissa olisi sama viritelmä?

Noille npamuttereille ensiapuna kannattaa ensiapuna tehdä niinkuin Wehola sanoo sitruuna
happo käsittely (mulla pitäis jossain olla noita muttereita mut mut :( ),

Multa löyty christophe special ! leveät koukut rekäväli n 70mm ovaalit reiät säätöä n +-5mm

Ja neukku tuubeista meinasin joku vuosi sitten myydä kirpparilla mut onneksi testasin veli
venäläinen oli kehittänyt nerokkaan kasaus menetelmän ei ommella vaan liimataan, ja
vanha liima ja painetta ja ........poks

Avatar
Heebah
Viestit: 60
Liittynyt: 14 Marras 2015, 18:57
Kotipaikka: helsinki

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Heebah » 04 Joulu 2015, 08:40

Kiitoksia kehuista. Pyörä toki ei oo vielä valmis, siksi mietin, että kumpaan osastoon se kuuluu...

Joo, sitruunahappo-käsittely odottaa vielä ruosteisia osia. Saivat osakseen vain patapataa ja crc:tä. Muutenkin ruoste saisi poistua pyörästä kokonaan...
Satula on myyjän mukaan tosissaan alkuperäinen, on mielestäni paksumpaa nahkaa kuin nykyBrooksit.
Kokeilin muuten Newbaumin ruskeaa kangasnauhaa, mutta se ei mielestäni sopinut niin hyvin kuin valkoinen.
Takajarru on siis putsattu ja vahattu alkuperäinen, eiköhän toi kiilto himmene ajan kanssa. Samalla tavalla putsasin ja kiillotin vanteet. Ne on muuten tosissaan puutäytteiset(ja ilmeisesti aika hintavat):

http://velobase.com/ViewComponent.aspx? ... 7&AbsPos=0


Rydis, siipimutterit ja häkit kiinnostais. Jatketaan yv:llä / tekstareilla.

-Heebah-

Avatar
Biciolli
Viestit: 44
Liittynyt: 27 Syys 2015, 16:27
Kotipaikka: Helsinki

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Biciolli » 04 Joulu 2015, 22:27

Hieno projekti!
Kiinnitin erityistä huomiota keskiövaihtajaan. Minulla on laatikossa vastaava Campagnolo. Olen miettinyt, että pitäisi tehdä kaksivaihteinen herrasmiespyörä yhdellä takarattaalla :-)

Avatar
Rolling Resistance
Viestit: 165
Liittynyt: 01 Loka 2015, 16:09
Kotipaikka: Helsinki

Re: Hermes Tävlingsracer 1950

Viesti Kirjoittaja Rolling Resistance » 09 Joulu 2015, 12:34

Magee juttu. Suicide rod shifter ja kaikkea kaunista. Itse olen miettinyt myös päivittää vastaavaan etuvaihtajaan ja retrodirectin yhdistämistä, mutta luultavasti päädyn kuitenkin aluksi vain etuvaihtajaan ketjunkiristimellä.
Sopii tykkäillä myös lärvikirjassa - https://www.facebook.com/pages/Rolling- ... 5348087994

Vastaa Viestiin